Amerikankarpalo (Vaccinium macrocarpon) on sukua Suomen soilla kasvaville iso- ja pikkukarpaloille (V. oxycoccos ja V. microcarpum). Amerikankarpalo on lähtöisin Pohjois-Amerikan koillisosista, ja sitä viljellään laajoilla alueilla etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Moni suomalainenkin on ehkä tietämättään nauttinut amerikankarpaloa, sillä kaupan hyllyltä mukaan poimitun karpalomehun valmistuksessa on saatettu käyttää amerikankarpaloa.

Amerikankarpalon marjat ovat verraten suuria, noin viinirypäleen kokoisia. Maku on ehkä hieman miedompi mutta muistuttaa kovasti kotimaisia karpaloita – selvimmin amerikankarpalon kuitenkin erottaa isokarpalosta marjan koostumus, joka on kiinteämpi ja puraistaessa hieman omenamainen. Amerikankarpaloa sopii syötäväksi tuoreena tai pakastettuna sellaisenaan, leivonnassa tai jälkiruokana, vaikkapa kinuskikastikkeen kera. Hyviä käyttökohteita ovat myös mehut ja hillot.

Marjoissa on runsaasti terveyttä edistäviä fenolisia yhdisteitä, kuten matala-asteista tulehdusta ehkäiseviä antosyaaneja. Karpalo ehkäisee tunnetusti myös virtsatietulehduksia, ja suurin osa karpaloiden terveysvaikutusten tutkimuksista onkin tehty amerikankarpalolla.

Tutkimusta tehdään Helsingin yliopistolla

Väitöskirjatutkija Susanna Simovaara aloitti omat kokeensa amerikankarpalolla vuonna 2015, ja siitä lähtien amerikankarpaloista on opittu koko ajan lisää. Tulokset ovat olleet lupaavia, ja satoa koeviljelmä on tuottanut joka vuosi enemmän. Viime satokautena (2019) saatiin huippusato sekä kasvutunnelissa että avomaalla. Parhaimmillaan laskennallinen hehtaarisato oli jopa 40 – 50 tonnia!

Viikissä tutkitaan parhaillaan, voidaanko amerikankarpaloa tuottaa kasvutunnelissa, sillä avomaalla Suomen olosuhteet eivät ainakaan vielä ole amerikankarpalon viljelylle suosiolliset. Nähtäväksi jää, täyttääkö Etelä-Suomen kasvukausi tulevaisuudessa amerikankarpalon lämpösummavaatimuksen myös peltoviljelyssä. Erityisesti tutkijoita kiinnostavat Suomen ainutlaatuisen valoilmaston merkitys amerikankarpalon viljelyssä, sillä pohjoismaiset valo-olot poikkeavat huomattavasti pohjoisamerikkalaisten karpalonviljelyalueista. Myös talvenkestävyyden testaaminen on tärkeää, ja ainakin Etelä-Suomessa talvehtiminen on onnistunut tähän mennessä hyvin. Myös tunneliviljelyn vaikutusta marjojen laatuun, kokoon ja varastokestävyyteen tutkitaan.

Viikin tutkimuksissa koeaineiston aluksi valituista seitsemästä lajikkeesta jatkokokeisiin on karsiutunut neljä lajiketta. Tutkimusaineiston lisäysmateriaali saatiin Yhdysvaltojen geenivarapankista. ’Pilgrim’ on ollut lajikkeista satoisin. Vielä on kuitenkin aikaista sanoa, mikä lajikkeista soveltuu Suomen ilmastoon parhaiten.

Viljelytekniikasta

Kasvutunnelissa Viikin koekentällä amerikankarpaloa on kasvatettu amppeleissa tippukastelun turvin. Amppelissa amerikankarpalon pitkät rönsyt pääsevät kasvamaan suoraan alaspäin, mutta myös sadon poiminta helpottuu.  Koekentällä tuholaisa tai tauteja ei ole liiemmin esiintynyt eikä kasvinsuojeluaineita ole tarvinnut käyttää.

Amerikankarpalo kukkii tyypillisesti kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin, ja kukinta kestää usean viikon ajan. Kukinta-aikana kimalaisilla on saatu hyvä pölytystulos. Karpalo on valokasvi ja sadon kypsymiseen ja marjojen punertumiseen vaaditaan auringonvaloa. Poiminta-ajankohta riippuu vuodesta, mutta Viikin koekentällä satoa on poimittu lokakuussa. Ensimmäiset marjat kypsyvät usein jo syyskuussa.

Uuden tuotantokasvin viljelyedellytyksistä on vielä paljon opittavaa ja tutkittavaa. Erityisesti tunneliviljelyyn sopivan tuotantomenetelmän kehittämiseksi tarvitaan yhteistyötä alan ammattilaisten kanssa ja tutkijoiden toiveena onkin löytää yhteistyökumppaneiksi aiheesta innostuneita viljelijöitä.