Kotimaiset päärynät, nuo makeat, mehukkaat hedelmät viedään kauppojen hyllyiltä nopeasti. Päärynöistä loihdit herkullisia jälkiruokia, mutta tuore päärynä on nautinto jo sellaisenaan popsittuna. Päärynät kerätään raakana, sillä ne kypsytetään poimimisen jälkeen. Kypsyneet päärynät kannattaa syödä pian, sillä ne eivät kestä pitkää säilytystä. Mikäli päärynät ovat vielä hieman raakoja kaupan hyllyssä, ne voi hyvin poimia ostoskoriin, sillä ne kypsyvät huoneenlämmössä parissa päivässä. Kypsä päärynä säilyy parhaiten jääkaapissa.
Kasvukauden on oltava riittävän pitkä, jotta päärynät ehtivät kypsyä. Tästä syystä suurin osa päärynöistä saadaan Ahvenanmaalta, mutta myös Etelä-Suomessa kasvatetaan päärynöitä. Kuitenkin valoisat, pitkät kesäpäivät ja viileys tekevät päärynästä makean ja aromikkaan. Päärynöiden sesonki on vuosittain syys-marraskuussa.
Myyntikauden alussa kauppoihin saapuvat usein keltavihreästä sitruunankeltaiseksi värittyvät Clara Frijs -päärynät. Myös Concorde ja Conference ovat suosittuja lajikkeita, mutta ne saapuvat kauppoihin hieman myöhemmin, usein lokakuusta alkaen. Concordella on makean maun lisäksi toinenkin etu, se ei tummene niin nopeasti, joten se säilyy kauniina lohkottunakin. Keltavihreä-keltaruskean väriset Conference päärynät ovat erittäin suussa sulavia ja makeita.
Miksi syödä päärynöitä
Runsaan kuitumäärän, mutta vähäkalorisuuden vuoksi päärynä on hyvä välipalaehdokas. Kolme päärynää päivässä yhdistettynä muihin aterioihin tai välipalaksi on jo yli puolet kuitujen päivittäisestä saantisuosituksesta. Kotimaiset päärynät voi hyvillä mielin syödä kuorineen ja juuri kuoressa on osa päärynöiden kuiduista. Päärynöissä on runsaasti kaliumia, noin 150 mg / 100 g. Päärynässä on myös vitamiineja, joista eniten C- ja K-vitamiinia, C-vitamiinia 6 mg / 100 g ja K-vitamiinia 2 µg / 100 g.
Päärynän viljely
Lajin pohjoisimmalla menestymisvyöhykkeellä viljelyssä on omat haasteensa. Kuitenkin jalostustyön myötä lajikkeiden menestymistä on voitu parantaa. Onnistunut pölytys lisää päärynän satoa, kokoa ja makua, joten pölyttäjistä on hyötyä hedelmätarhalla, jolloin myös ristipölytys on mahdollista. Osa lajikkeista on kuitenkin itsepölytteisiä, jolloin pölytys ei ole välttämätöntä. Kasvupaikan olisi hyvä olla lämmin ja maalaji vettä läpäisevä. Kotipuutarhoissa ja III–IV vyöhykkeillä tavataan kotimaisia maatiaislajikkeita.