Mesimarjan kysyntä on erittäin korkea, johtuen sen arvostetusta aromista. Mesimarjaa antaa hilloihin ja mehuihin pieninä määrinä lisättynä paljon makua ja siitä tehdään Suomessa myös likööriä. Mesimarjan maku muodostuu yli 200 eri aromiaineesta.

Mesimarjan satoa saadaan Suomen luonnosta kapealta vyöhykkeeltä Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle. Mesimarja kasvaa Suomen luonnossa kosteilla niityillä ja ojanpientareilla, mutta sen luontaiset kasvupaikat ovat häviämässä, ja luonnosta saatavat sadot pienentyneet. Siksi mesimarjaa on jo vuosikymmenien ajan pyritty viljelemään.

Ensimmäisen kerran mesimarjan viljelyä pellolla kokeiltiin Suomessa jo 1930-luvulla, mutta sato jäi kuitenkin vaatimattomaksi. 1970-luvulla mesimarjan viljelyä yritettiin uudelleen kaupallisesti, ja viljely yleistyi 80-luvulla. Mesimarjat olivat kuitenkin alttiita lehtihomeille, jotka pääsivät yleistymään kasvustoissa ja tuhosivat viljelmät. Ongelmana on ollut myös mesimarjan vaatima ristipölytys. Jotta satoa tulisi, on kasvatettava vähintään kahta eri lajiketta vierekkäin.

Tutkimuksen avulla ratkaisuja ongelmiin

Mesimarjaa on tutkittu erityisen paljon 1980- ja 1990-luvuilla. Tutkimuksen tavoitteena on ollut jalostaa lehtihomeen kestäviä ja itsepölytteisiä lajikkeita, jotka tuottavat suurempia marjoja ja enemmän satoa. Joitakin lehtihometta kohtalaisesti kestäviä lajikkeita on onnistuttu jalostamaan. Myös erilaisia viljelymenetelmiä on tutkittu, ja esimerkiksi kasvutunneleita ja erilaisia torniviljelyratkaisuja on kokeiltu.

Mesimarjaa on myös pyritty risteyttämään sen lähisukulaisten kanssa. Tavoitteena on ollut saada uusi satoisampi kasvi, johon mesimarjan arvostettu aromi olisi siirtynyt. Vadelman ja mesimarjan risteymä on nimeltään mesivadelma. Se kasvaa vadelman tavalla ja on melko satoisa, mutta maku ei ole yhtä voimakas kuin mesimarjassa. Jalomaarain on mesimarjan ja alaskanmesimarjan risteymä, jossa on suuremmat marjat, mutta aromin esiin tuominen vaatii runsaasti sokeria. Mesimarjan ja lillukan risteytystä kutsutaan mesilillukaksi.

Mesimarjaa viljellään pelloilla mansikan tapaan sekä kasvutunneleissa. Se vaatii paljon vettä, mutta kasvualustan on oltava melko ilmava. Ravinteita mesimarja ei tarvitse paljon. Mesimarja kukkii touko-kesäkuussa sekä toisen kerran loppukesällä. Satokausi on pitkä ja kestää heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle. Marjoja poimitaan satokaudella vähintään kerran viikossa.  Tällä hetkellä mesimarjaa viljellään Suomessa noin 5 hehtaarin alalla.

Kuva: Mesimarja kukkii kaksi kertaa kesässä kauniin vaaleanpunaisin kukinnoin.

Lue lisää: Mesimarjan laji-info