Hehkuvan oranssit tyrninmarjat ovat helppo tapa lisätä päivittäistä vitamiinien saantia. Tyrnissä on huomattava määrä C-vitamiinia (140 mg / 100 g), A-vitamiinia (71,4 µg / 100 g) ja E-vitamiinia (3 mg / 100 g). Jo 50 g tyrniä täyttää aikuisen C-vitamiini saantisuosituksen. Lisäksi tyrnin marja on hyvä kaliumin, magnesiumin, kalsiumin ja raudan lähde. Tyrnimarjojen sisällyttäminen päivittäiseen ruokavalioon on hyödyksi, sillä tyrnillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Tyrniä saa niin tuoreena, pakasteena, mehuna ja kuivattuna rouheena. Sekä kokonaiset marjat että tyrnirouheenkin voi kätevästi laittaa tehosekoittimeen ja sekoittaa tasaiseksi smoothieksi muiden marjojen ja hedelmien kanssa. Esimerkiksi tyrni-mansikka-jogurtti-smoothiellä päivä käynnistyy varmasti. Tyrni sopii myös hyvin leivontaan. Tyrnitiramisu on herkullinen jälkiruoka. Tyrnihyytelökakku, maistuu myös ei niin makeiden jälkiruokien ystävälle, sillä tyrni tuo muuten täyteläiseen kakkuun sopivaa kirpakkuutta. Tyrni käy myös mausteeksi saaristolaisleipään.  Lisäksi tyrni sopii myös erinomaisesti puuron sekaan, kuten tyrnitattaripuurossa.

Tyrni on tuulipölytteinen

Tyrni kuuluu hopeapensaskasvien heimoon. Tyrnisuku on levittäytynyt luontaisesti Euraasiaan ja Suomessakin sitä tavataan luonnonvaraisena Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Tyrni viihtyy runsaassa valossa, mutta pystyy kilpailemaan heikosti muuta kasvillisuutta vastaan. Tästä syystä tyrni usein valtaa ensimmäisenä alueet, jossa ei kasva vielä muuta kasvillisuutta, kuten rannikon maan kohoumilla. Tyrni muodostaa symbioosin Frankie -sädesienibakteerin kanssa, jolloin tyrnin typensaanti parantuu bakteerin typensidonnan myötä. Typensidonta mahdollistaakin typpilannoituksen vähentämisen viljelyssä.

Tyrni on kaksikotinen ja tuulipölytteinen. Tästä syystä tyrniviljelmälle on istutettava sekä hede- että emikasveja. Marjat kuitenkin muodostuvat vain emipensaisiin. Tyrni voi kasvaa 0,5–3 metriä korkeaksi ja se on kesävihanta pensas. Kukinta alkaa toukokuun puolivälin paikkeilla. Hedekukat on helppo havaita kauempaakin, mutta emikukat ovat melko huomaamattomasti lehtien hangoissa. Kun tyrnin lehdet puhkeavat, kukinta alkaa lähes samanaikaisesti.

Tyrnin viljely

Tyrnin viljelyala oli 92 hehtaaria Suomessa vuonna 2021. Alun perin viljely on alkanut 1970–1980 luvuilla, jolloin viljelyä on kokeiltu ensimmäisiä kertoja. Kuitenkin 1990-luvulla viljely yleistyi enemmän, jolloin tehtiin myös tärkeitä havaintoja tyrnilajikkeiden talven- ja taudinkestosta. 1990-luvulta lähtien on tehty jalostustyötä viljelyominaisuuksiltaan hyvien lajikkeiden edistämiseksi, mutta kehityskohteita on edelleen. Lajikkeita on muodostunut luonnonvaraisista lajikekannoista.

Osa tyrnilajikkeista on tiheäpiikkisiä ja marjat saattavat olla todella tiukasti kiinnittyneitä ja pieniä, jolloin poiminta on haastavaa. Isomarjaisempia ja vähäpiikkisempiä lajikkeita on myös olemassa, mutta niiden talvehtimisominaisuuksissa ja taudinkestävyydessä saattaa olla vielä kehitettävää. Menestyäkseen tyrni tarvitsee vettäläpäisevän, ravinteikkaan maan. Lisäksi viljelyn onnistumista lisää kastelumahdollisuus ja sopivan lajikkeen valitseminen kasvuolosuhteisiin nähden.

Tyrnin sadonkorjuuseen on kehitelty useita tekniikoita. Perinteisin konsti on käsin poiminta, tosin se on usein hidasta ja työlästä varsinkin piikikkäistä ja tiheäoksaisista pensaista. Poimintaan on olemassa myös apuvälineitä, kuten käsikäyttöinen imuri, jolla marjat imetään pensaista säiliöön. Toisaalta marjat voidaan puristaa myös mehuksi suoraan pensaista käsikäyttöisillä mehupuristimilla. Lisäksi tyrnin sadonkorjuuta voi tehdä koneellisesti. Konekorjuun onnistumiseen vaikuttaa lajikeominaisuudet. Oksien leikkausta käytetään myös sadonkorjuutekniikkana, jossa leikatut oksat pakastetaan ja marjat erotellaan vasta jäisistä oksista. Jäiset marjat irtoavat oksasta helposti.

Lue lisää tyrnistä