Amerikankarpalon marjat ovat suuria ja mehukkaita – kasvia kokeillaan tunneliviljelyssä

Amerikankarpalo (Vaccinium macrocarpon) on sukua Suomen soilla kasvavalle iso- ja pikkukarpalolle (V. oxycoccos ja V. microcarpum). Amerikankarpalo on lähtöisin Pohjois-Amerikan koillisosista, ja sitä viljellään laajoilla alueilla etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Amerikankarpalon marja on iso- ja pikkukarpaloa selvästi suurempi. Marjan kuori on vahva, ja suutuntuma on mehukkaan rapsakka.

Kirpeän hapan maku muistuttaa kovasti kotimaisia karpaloita, mutta on ehkä hieman miedompi. Selvimmin amerikankarpalon erottaa isokarpalosta marjan koostumus, joka on kiinteämpi ja puraistaessa hieman omenamainen.

Marjoissa on runsaasti terveyttä edistäviä fenolisia yhdisteitä, kuten matala-asteista tulehdusta ehkäiseviä antosyaaneja. Karpalo ehkäisee tunnetusti myös virtsatietulehduksia.

Amerikankarpalo sopii syötäväksi tuoreena tai pakastettuna sellaisenaan, leivonnassa tai jälkiruokana, vaikkapa kinuskikastikkeen kera. Hyviä käyttökohteita ovat myös mehut ja hillot.

Amerikankarpalo vaatii pitkän kasvukauden, minkä vuoksi sadon kypsyminen avomaalla on Suomen ilmastossa epävarmaa. Helsingin yliopistossa onkin tutkittu amerikankarpalon viljelyä kasvutunnelissa, sillä avomaalla olosuhteet eivät ainakaan vielä ole kasvin viljelylle soveltuvat. Amerikankarpalo on lisäksi koeviljelyssä myös muutamalla puutarhalla eri puolilla Suomea.

Tunneliviljelyssä karpaloa voidaan kasvattaa ruukuissa, amppeleissa tai kasvualtaissa pöydillä, joihin kasteluvesi tulee tippukasteluna. Amerikankarpalo on happaman maan kasvi, joten kasvualustana käytetään esimerkiksi pensasmustikallekin soveltuvan turpeen ja perliitin seosta. Myös turve-sammalseosta ja puhdasta sammalta kokeillaan, koska turpeelle halutaan löytää vaihtoehtoja.

Kasvutunnelin lämpö varmistaa sadon ja suojaa marjoja yöpakkasilta. Tunnelikasvatuksessa poiminta ajoittuu syys-lokakuun vaihteeseen ja kestää kahdesta kolmeen viikkoa.

Pohjois-Amerikassa sato korjataan pumppaamalla pellolle vettä, jonka pinnalta ilmalokeroittensa ansiosta kelluvat marjat kerätään koneellisesti. Kotimaisilta tunneliviljelmiltä pitkissä versoissa kypsyvät marjat poimitaan käsin tai virittämällä pöydän alle verkko, johon marjat riivitään.

Marjojen kypsyessä on syytä seurata sääennusteita, sillä jäätyminen heikentää säilyvyyttä. Tavoitteena on saada hyvin säilyviä, kiinteitä marjoja, joita pakkanen ei ole puraissut. Marja sisältää runsaasti kuiva-ainetta, jonka ansiosta se säilyy jääkaapissa jopa puoli vuotta.

Tunneliviljelyssä kasvualtaat nostetaan talveksi maahan ja tunnelin kate puretaan. Tarkoitus on, että lumi pääsee suojaamaan kasvustoja tasaisesti. Kriittisin hetki karpalolle on kevättalvella, kun aurinko alkaa lämmittää. Silloin kasvien suojaksi asetellaan varjostusverkko, jotta kevätaurinko ei kuivata kasvustoa.

Suomessa viljeltävät lajikkeet

Pilgrim

Helsingin yliopiston tutkimuksissa satoisimmaksi on osoittautunut Pilgrim-lajike, josta on vuosien myötä jalostunut meillä talvenkestävä kanta. Se on pohjoisamerikkalainen, itsepölytteinen karpalolajike, marjat ovat suuret. Matalakasvuinen pensas, jolla on suikertava kasvutapa. Ikivihreä kasvi istutetaan kosteaan ja happamaan maahan.